Kuukausi: huhtikuu 2019

Mitä sydän halajaa (Ulla-Lena Lundberg)

Lisätiedot: Gummerus

Lundbergin Ahvenanmaan merenkulkua ja sen parissa elantonsa hankkivia perheitä kuvaavan trilogian päättää Mitä sydän halajaa. Tässä viimeisessä osassa kuvataan 1900-luvun lopun merenkulun kehitystä ja tällä kertaa kertojana on antropologian opiskelija, joka on kotoisin ahvenanmaalta. Käytännössä kertojan ääni kuulosta kovasti Lundbergin omalta ääneltä ja siksi Mitä sydän halajaa tuntuu kaikkein omakohtaisimmilta kolmesta kirjasarjan kirjasta.

Kirjan näkökulma merenkulkuun on monipuolisempi kuin aiemmissa osissa sillä osansa saavat niin aiemmista osista tuttujen perheiden kuvaukset kuin myös laajemmin merenkulun parissa toimivien fiktiivisten henkilöiden haastattelut. Minua tässä kirjasarjassa kiinnosti erityisesti perheiden ja niiden kehityksen kuvaukset ja valitettavasti tämä viimeinen osa tuntui pettymykseltä. Kirjan fokus poukkoili aiheesta toiseen ja itse olisin kaivannut selvempää keskittymistä siihen samaan kokonaisuuteen, josta kirjasarjan ensimmäiset osat kertoivat.

Missä kuljimme kerran (Kjell Westö)

Lisätiedot: wikipedia

Kjell Westön romaani sai aikanaan innostuneet vastaanoton ja muistan kohinan julkisuudessa julkaisun aikaan. Kirja ja kirjailija palkittiin myös Finlandia-palkinnolla eikä missään nimessä syyttä sillä Missä kuljimme kerran on erinomainen teos.

Kirjassa kuljetaan helsinkiläisten suomen ruotsalaisten matkassa heidän nuoruudestaan ja Kansalaissodasta aina keski-ikään ja Jatkosotaan saakka. Kirja kuvaa Kansalaissodan aiheuttamia haavoja niin yhteiskunnassa kuin sotaan osallistuvissa yksilöissä, se kuvaa suomen- ja ruotsinkielisten katkeroituvaa juopaa Helsingissä ja merkittävään osaan nousee myös kieltolain aikaisen rappiokäyttäytymisen syiden ja seurausten käsittely.

Westö on mainio kuvaamaan ihmisiä, heidän vaikuttimiaan ja ratkaisujaan sekä ympäristöä, jossa ihmiset elävät. Luokkaerot ja punaisen ja valkoisen näkökulman kuvaus on uskottavaa ja lukija kykenee hyvin samaistumaan molempien osapuolien näkemyksiin. Toisaalta kuvaus ihmisten sisäisistä ristiriidoista Kansalaissodassa tapahtuneen vuoksi ja traumojen yksilötason käsittelyn sanoittaminen on vakuuttavaa.

Missä kuljimme kerran on myös kuvaus Helsingistä ja sen kasvusta ja kehittymisestä itsenäisyyden ajan ensimmäisillä vuosikymmenillä ja kaupungin kuvaus on nautittavan monipuolista ja -säikeistä ja voin kuvitella, että Helsinki todella on ollut kirjan kuvaaman kaltainen paikka tuolloin.

Hieno kirja ja ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Linnunsiivin Siperiaan (Ulla-Lena Lundberg)

Lisätiedot: Gummerus

Linnunsiivin Siperiaan on omituisuus Ulla-Lena Lundbergin tuotannossa. Omaelämänkerrallinen kertomus kirjailijan lintujen bongailumatkoista Siperiaan 1990-luvun alussa sopii huonosti hänen pääosin ahvenanmaalaista elämänmenoa kuvaavia romaanejaan sisältävään tuotantoon. Linnunsiivin Siperiaan antaa kuitenkin lupauksen mielenkiintoisesta nuoruuden romanssin vertaamisesta parikymmentä vuotta myöhemmin tehtyihin lintumatkoihin ja näiden kahden aikakauden eroavaisuuksiin.

Valitettavasti minä en ole kiinnostunut linnuista ja ihan yhtä valitettavasti kirjan lupaus aikakausien eroavaisuuksien kuvaamisesta jää pinnalliseksi. Kiinnostus lintuja kohtaan on tarpeen, koska Linnunsiivin Siperiaan kertoo käytännössä Venäjän Siperiassa 1990-luvun alussa elävistä linnuista ja niiden elinympäristöistä sekä siitä, miten ihminen kykenee nämä elinympäristöt saavuttamaan. Toki kirjassa sivutaan hetkittäin nuoruutta ja elinoloja Neuvosto-Venäjän viimeisinä vuosina ja kaikki tämä esitetään erittäin monipuolisella ja kauniisti kuvailevalla tavalla.

Kirjasta huomaa myös sen, miten luonnon ja sen suojelun näkökulma on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lundberg on jo 1990-luvun alussa aidosti huolissaan ympäristön tulevaisuudesta mutta silti laumaa länsimaisia lintuturisteja, Lunberg mukaan lukien, lennätetään helikoptereilla tekemään havaintoja harvinaisista linnuista. En tiedä miten lintuturismi nykypäivänä käytännössä toimii mutta toivoa sopii, että helikoptereita käytetään vähemmän ja keskitytään vaikka sitten ihan suomalaisiin lintulajeihin, joiden saavuttaminen ei jätä yhtä pitkää hiilijalanjälkeä.

The Favourite (2018)

Lisätiedot: imdb

Yorgos Lanthimos on yksi tämän päivän omaleimaisimmista ohjaajista. Hän kertoo tarinoita erikoisista aiheista, hänen elokuvansa ovat luvalla sanoen paikoin todella omituisia ja hänen elokuvansa jakavat mielipiteitä, vaikka ovat teknisesti aina erinomaisia. The Favourite sisältää kaikkea tätä, vaikka lieneekin Lathimoksen kaikkein helpoimmin lähestyttävä elokuva tähän saakka.

The Favourite kuvaa Englannin hovia kuningatar Annen hallitsijakauden aikana ja erityisesti kuningattaren ja hänen kahden lähimmän naispalvelijansa suhdetta toisiinsa (kiihkeän eroottinen ja kulmikas). Elokuva on poikkeuksellinen kolmen vahvan naispääosansa vuoksi. Naiset tekevät ja käyttäytyvät kuten miehet perinteisesti ja miehille on varattu elokuvassa vain narrin ja namun roolit.

The Favourite loistaa kaikin puolin. Ohjaus ja kuvaus on erinomaista, näyttelijäsuoritukset mieleenpainuvia ja ulkoiset puitteet niin lavastuksen kuin pukusuunnittelunkin osalta ovat loistokkaat, kuten asiaan kuuluu. Vahva suositus minulta.