Kävellen Rööperissä runomitassa

Lisätiedot Hima & Strada

Sattuma johtaa usein paikkoihin ja tilanteisiin, joihin ei varmasti muutoin olisi koskaan päätynyt ja eilen mukava sattuma johti minut Teatteri Avoimiin oviin seuraamaan Runoilijan Rööperiä, jossa katuoppaana omia kertomuksiaan ja runojaan lausuen toimi Kari Vähä-Aho. 1960 ja -70 luvun Rööperi on pahamaineinen mutta tarunhohtoinen paikka, jossa kovat olivat kovia, meno hurjaa, viina virtasi ja kaikki yhteiskunnan kerrokset sekoittuivat sujuvasti yhteen kaduilla ja kapakoissa.

Vähä-Ahon kertomus tuon ajan Rööperistä oli mukaansa tempaava ja esitystä säestävä kitaraimprovisaatio loi miellyttävän tunnelman tilaisuuteen. Kertomukset Helsingistä jota ei enää ole, ovat kiehtovia ja erityisen lähelle ne tulevat silloin, kun joku katuja ja niiden kovuutta kokenut, jakaa kokemuksiaan.

Tälle esitykselle voin antaa ison suosituksen ja huhtikuussa (2019) on vielä pari esitystä, joihin kannattaa mennä! (Lisätiedot -linkistä)

Rakkauden vastakohta

ei ole viha

vaan

välinpitämättömyys.

Unohdus tapaa kaiken

ja tappaa

muistot ovat se vaikein

romantiikka ja rukoukset auttavat aina

Rakkauden vastakohta, Kari Paavo Juhani Vähä-Aho

Nuoret esiintyvät

17.3.2019 Yhteisvastuukonsertti, Helsingin Saksalainen kirkko

Lasten harrastukset vievät vanhempia monenlaisiin paikkoihin. Kannustamme lapsiamme säässä kuin säässä kenttien laidalla, patistelemme heitä harjoittelemaan erilaisia sormituksia ja liikkeitä ja olemme kiinnostuneita asioista, joista emme tienneetkään olevamme (ja voihan olla, että syvällä sisimmässä emme ehkä olekaan) kiinnostuneita.

Onneksi omat lapseni harrastavat kuorolaulua, jota itsekin olen harrastanut lapsesta ja pääsen siksi seuraamaan harrastusta, jota ymmärrän, josta olen itsekin kiinnostunut ja saan tehdä sen sisätiloissa ympäri vuoden.

Eilinen nuorille suunnattu yhteisvastuukonsertti Helsingin Saksalaisessa kirkossa oli juuri tällainen tilaisuus. Minä olin paikalla seuraamassa sitä, kun lapseni laulaa kuorossa (Lapsikuoro Välke) ja oikein mukavasti kuoro lauloikin. Isommat laulajat varmemmin ja rutiinia liikkeissään ja ilmeissään ja nuoremmat laulajat vielä vähän epävarmasti varpaitaan katsellen mutta kaikki kuitenkin selvästi laulusta nauttien. Seuraavalla kerralla saamme toivottavasti kuulla useamman kappaleen ilman pianosäestystä, jolloin harjoituksissa tehty työ tulee parhaiten esille.

Muista konsertista kuulluista kappaleista jäi erityisesti mieleen viimeinen eli Dimitri Sostakovitsin jousikvartetto nro 8 C-mollissa, jonka esitti neljä taitavaa opiskelijaa (Robin-Lynn Hirzel, Ulriikka Heikinheimo, Johanna Ludwig ja Fien van Damme) Sibelius-Akatemiasta. Upeita, uhkaaviakin sävyjä huokuva kappale, jonka kvartetti soitti erinomaisesti yhdessä musiikkia hengittäen ja pieniäkin nyansseja yleisölle tulkiten.

Ei voi isi valittaa, kun saan sisällä lämpimässä nauttia kauniista musiikista.