Lisätiedot: Gummerus
Linnunsiivin Siperiaan on omituisuus Ulla-Lena Lundbergin tuotannossa. Omaelämänkerrallinen kertomus kirjailijan lintujen bongailumatkoista Siperiaan 1990-luvun alussa sopii huonosti hänen pääosin ahvenanmaalaista elämänmenoa kuvaavia romaanejaan sisältävään tuotantoon. Linnunsiivin Siperiaan antaa kuitenkin lupauksen mielenkiintoisesta nuoruuden romanssin vertaamisesta parikymmentä vuotta myöhemmin tehtyihin lintumatkoihin ja näiden kahden aikakauden eroavaisuuksiin.
Valitettavasti minä en ole kiinnostunut linnuista ja ihan yhtä valitettavasti kirjan lupaus aikakausien eroavaisuuksien kuvaamisesta jää pinnalliseksi. Kiinnostus lintuja kohtaan on tarpeen, koska Linnunsiivin Siperiaan kertoo käytännössä Venäjän Siperiassa 1990-luvun alussa elävistä linnuista ja niiden elinympäristöistä sekä siitä, miten ihminen kykenee nämä elinympäristöt saavuttamaan. Toki kirjassa sivutaan hetkittäin nuoruutta ja elinoloja Neuvosto-Venäjän viimeisinä vuosina ja kaikki tämä esitetään erittäin monipuolisella ja kauniisti kuvailevalla tavalla.
Kirjasta huomaa myös sen, miten luonnon ja sen suojelun näkökulma on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lundberg on jo 1990-luvun alussa aidosti huolissaan ympäristön tulevaisuudesta mutta silti laumaa länsimaisia lintuturisteja, Lunberg mukaan lukien, lennätetään helikoptereilla tekemään havaintoja harvinaisista linnuista. En tiedä miten lintuturismi nykypäivänä käytännössä toimii mutta toivoa sopii, että helikoptereita käytetään vähemmän ja keskitytään vaikka sitten ihan suomalaisiin lintulajeihin, joiden saavuttaminen ei jätä yhtä pitkää hiilijalanjälkeä.
