Avainsana: Ulla-Lena Lundberg

Mitä sydän halajaa (Ulla-Lena Lundberg)

Lisätiedot: Gummerus

Lundbergin Ahvenanmaan merenkulkua ja sen parissa elantonsa hankkivia perheitä kuvaavan trilogian päättää Mitä sydän halajaa. Tässä viimeisessä osassa kuvataan 1900-luvun lopun merenkulun kehitystä ja tällä kertaa kertojana on antropologian opiskelija, joka on kotoisin ahvenanmaalta. Käytännössä kertojan ääni kuulosta kovasti Lundbergin omalta ääneltä ja siksi Mitä sydän halajaa tuntuu kaikkein omakohtaisimmilta kolmesta kirjasarjan kirjasta.

Kirjan näkökulma merenkulkuun on monipuolisempi kuin aiemmissa osissa sillä osansa saavat niin aiemmista osista tuttujen perheiden kuvaukset kuin myös laajemmin merenkulun parissa toimivien fiktiivisten henkilöiden haastattelut. Minua tässä kirjasarjassa kiinnosti erityisesti perheiden ja niiden kehityksen kuvaukset ja valitettavasti tämä viimeinen osa tuntui pettymykseltä. Kirjan fokus poukkoili aiheesta toiseen ja itse olisin kaivannut selvempää keskittymistä siihen samaan kokonaisuuteen, josta kirjasarjan ensimmäiset osat kertoivat.

Linnunsiivin Siperiaan (Ulla-Lena Lundberg)

Lisätiedot: Gummerus

Linnunsiivin Siperiaan on omituisuus Ulla-Lena Lundbergin tuotannossa. Omaelämänkerrallinen kertomus kirjailijan lintujen bongailumatkoista Siperiaan 1990-luvun alussa sopii huonosti hänen pääosin ahvenanmaalaista elämänmenoa kuvaavia romaanejaan sisältävään tuotantoon. Linnunsiivin Siperiaan antaa kuitenkin lupauksen mielenkiintoisesta nuoruuden romanssin vertaamisesta parikymmentä vuotta myöhemmin tehtyihin lintumatkoihin ja näiden kahden aikakauden eroavaisuuksiin.

Valitettavasti minä en ole kiinnostunut linnuista ja ihan yhtä valitettavasti kirjan lupaus aikakausien eroavaisuuksien kuvaamisesta jää pinnalliseksi. Kiinnostus lintuja kohtaan on tarpeen, koska Linnunsiivin Siperiaan kertoo käytännössä Venäjän Siperiassa 1990-luvun alussa elävistä linnuista ja niiden elinympäristöistä sekä siitä, miten ihminen kykenee nämä elinympäristöt saavuttamaan. Toki kirjassa sivutaan hetkittäin nuoruutta ja elinoloja Neuvosto-Venäjän viimeisinä vuosina ja kaikki tämä esitetään erittäin monipuolisella ja kauniisti kuvailevalla tavalla.

Kirjasta huomaa myös sen, miten luonnon ja sen suojelun näkökulma on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Lundberg on jo 1990-luvun alussa aidosti huolissaan ympäristön tulevaisuudesta mutta silti laumaa länsimaisia lintuturisteja, Lunberg mukaan lukien, lennätetään helikoptereilla tekemään havaintoja harvinaisista linnuista. En tiedä miten lintuturismi nykypäivänä käytännössä toimii mutta toivoa sopii, että helikoptereita käytetään vähemmän ja keskitytään vaikka sitten ihan suomalaisiin lintulajeihin, joiden saavuttaminen ei jätä yhtä pitkää hiilijalanjälkeä.

Leo (Ulla-Lena Lundberg)

Lisätiedot: Gummerus

Mitä enemmän Ulla-Lena Lundbergin kirjoja luen (katso ajatukseni Marsipaanisotilaasta) sitä vakuuttuneempi olen hänen fantastisesta kyvystään kertoa tarinoita. Leo käynnistää ahvenanmaalaista merenkulkua ja sen murrosta kuvaavan trilogian ja kirjassa liikutaan 1850-luvun puolen välin molemmin puolin. Kirjan kertojana toimii päähenkilöitä vierestä seuraava hahmo, jonka elämää kuvaillaan samalla, kun hän kertoo sen, mitä päähenkilöille tapahtuu.

Vastaavaa kerrontatyyliä edustaa ehkä klassisimmillaan Mika Waltarin Sinuhe ja minulle Leo toi nimenomaan Waltarin kirjat vahvasti mieleen. Kirjassa on samanlainen älykäs ja tarkkanäköinen tilanteita ja henkilöitä kuvaava tyyli ja kertojahahmon ja päähenkilöiden elämät kietoutuvat saumattomasti toisiinsa. Kertojaääni myös uskoo tulevaan ja on positiivinen, vaikka ympärillä noin muuten on usein kuolemaa ja kurjuutta.

Pidin Leosta paljon. En ihan äkkiseltään osaa sanoa onko se Lundbergin Finlandia-palkinnon voittanutta Jäätä parempi mutta onneksi minun ei juuri nyt tarvitse mielipidettäni päättääkään. Sen kuitenkin tiedän, että sekä Leo että Jää kannattaa lukea.

Marsipaanisotilas (Ulla-Lena Lundberg)

Lisätiedot Gummerus

Innostuin Lundbergin tuotannosta Kansallisoopperan Jää-tuotannosta, joka johti saman nimisen kirjan ahmimiseen melkein samalta istumalta. Marsipaanisotilas kuvaa aikaa ennen Jään tapahtumia ja se kertoo Kummelin perheen selviytymisestä ja elämänkohtaloista Talvi- ja Jatkosodan aikana. Jään päähenkilö Petter on tässä kirjassa sivuosassa, kun kirjan päähenkilöt ovat hänen veljensä Frej ja Göran ja heidän palveluksensa armeijassa.

Pidin Jäässä kuvauksista luonnosta sekä ihmisistä ja Marsipaanisotilas loistaa erityisesti ihmisten kuvaamisessa. Kirjan huomio on enemmän henkilöissä ja heidän sisäisessä kamppailussaan kuin ulkoisessa ympäristössä, vaikka sitäkin toki kuvataan ahkerasti. Pitkässä kirjassa on myös mukavasti mahdollista kuvata hahmoja ja seurata heidän elämäänsä niin ulkoisesti kuin pään sisällä taajaan vieraillen.

Marsipaanisotilas on erinomainen kirja. Se ei ihan yllä Jään tasolle mutta vangitsee silti mukaansa ja kertoo kiinnostavasti sekä yksittäisistä henkilöistä että ajasta, johon heidän paiskataan. Tätä kirjaa on helppo suositella sinulle.