Lisätiedot imdb
Perjantai-iltana tekee harvoin työviikon jälkeen mieli katsoa mitään turhan vakavaa ja isoa keskittymistä vaativaa. Tästä syystä jo aikaa sitten vuokraamani Mandy valikoitui perjantai-illan viihteeksi. Panos Costamoksen ohjaama elokuva ei ole saanut kummempia kriitikkojen arvioita mutta ei sitä ole täysin tuomittukaan. Käytännössä elokuva on Nicolas Cagen soolosuoritus muutamilla mielenkiintoisilla sivuosilla ja erittäin mielenkiintoisella musiikilla höystettynä.
Mandin juoni on varsin yksinkertainen. Alkupuoli elokuvasta käytetään pariskunnan elämän ja suhteen rakentamiseen. Noin puolessa välissä elokuvaa esitellään kultti, joka päätyy tekemään pahaa ja loppuosa elokuvasta on Cagen roolihahmon verinen kostoretki kulttia vastaan. Ei siis mitään uutta eikä ihmeellistä ja näistä aineksista monet elokuvat ovat epäonnistuneet katkerasti. Elokuvaelämys on kuitenkin kohtuullinen lähinnä Cagen hyvän roolisuorituksen ansiosta. Cage on tehnyt viime aikoina paljon kuraa mutta nyt hän on vähän hillitympi elokuvan alussa ja lopussa juoneen sopii heittäytyminen hullutteluun.
Erityismaininta täytyy antaa elokuvan musiikille, joka on Johan Johanssonin yksi viimeisistä elokuvasävellyksistä ennen kokaiinin yliannustuksesta johtunutta kuolemaansa. Säveltäjä on löytänyt oikean tunnelman elokuvan musiikille ja monessa kohdin musiikki kannattelee muutoin suhteellisen paikallaan polkevaa elokuvaa. Ei musiikki elokuvasta klassikkoa tee mutta se teki siitä paljon parempaa perjantai-illan viihdettä kuin mitä pelkäsin.
