Missä kuljimme kerran (Kjell Westö)

Lisätiedot: wikipedia

Kjell Westön romaani sai aikanaan innostuneet vastaanoton ja muistan kohinan julkisuudessa julkaisun aikaan. Kirja ja kirjailija palkittiin myös Finlandia-palkinnolla eikä missään nimessä syyttä sillä Missä kuljimme kerran on erinomainen teos.

Kirjassa kuljetaan helsinkiläisten suomen ruotsalaisten matkassa heidän nuoruudestaan ja Kansalaissodasta aina keski-ikään ja Jatkosotaan saakka. Kirja kuvaa Kansalaissodan aiheuttamia haavoja niin yhteiskunnassa kuin sotaan osallistuvissa yksilöissä, se kuvaa suomen- ja ruotsinkielisten katkeroituvaa juopaa Helsingissä ja merkittävään osaan nousee myös kieltolain aikaisen rappiokäyttäytymisen syiden ja seurausten käsittely.

Westö on mainio kuvaamaan ihmisiä, heidän vaikuttimiaan ja ratkaisujaan sekä ympäristöä, jossa ihmiset elävät. Luokkaerot ja punaisen ja valkoisen näkökulman kuvaus on uskottavaa ja lukija kykenee hyvin samaistumaan molempien osapuolien näkemyksiin. Toisaalta kuvaus ihmisten sisäisistä ristiriidoista Kansalaissodassa tapahtuneen vuoksi ja traumojen yksilötason käsittelyn sanoittaminen on vakuuttavaa.

Missä kuljimme kerran on myös kuvaus Helsingistä ja sen kasvusta ja kehittymisestä itsenäisyyden ajan ensimmäisillä vuosikymmenillä ja kaupungin kuvaus on nautittavan monipuolista ja -säikeistä ja voin kuvitella, että Helsinki todella on ollut kirjan kuvaaman kaltainen paikka tuolloin.

Hieno kirja ja ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Akvarelleja Engelin kaupungista (Jukka Viikilä)

Lisätiedot Gummerus

Sain tämän kirjan lainaan tuitulta vahvan suosituksen saattelemana mutta en tiennyt kirjasta sinällään yhtään mitään. Se ei ollut jäänyt mieleen edes Finlandia-palkinnon voittajana vuodelta 2016 (vaikka palkinto sinällään tietenkin nosti odotuksiani kirjaa kohtaan).

Akvarelleja Engelin Helsingissä on Carl Ludwig Engelin fiktiivinen päiväkirja ajalta, jolloin hän perheineen asui Helsingissä ja suunnitteli ja valvoi monen nykyisen merkittävän rakennuksen rakentamista. Kirjalla on monta teemaa mutta minua itseäni kosketti eniten Engeliä ja hänen tytärtään koskeva kokonaisuus, jolla on varsin merkittävä rooli kirjassa. Nautin myös monipuolisesta ja runollisesta kielestä ja päiväkirjamuodosta, jotka yhdessä tekivät kirjasta erittäin miellyttävän lukea.

Tällekin kirjalle annan vahvan suosituksen ja sinun kyllä kannattaa se lukea.